Discantus-kuoro

Canta al mar 2018 –festivaali 24.-28.10.2018

Osallistuimme alkusyksystä 2018 Canta al mar -festivaaleille. Discantus osallistui tapahtumaan kahdessa kilpailukategoriassa: naiskuorot A3 ja sakraalisarja. Lue alempaa Suvi Skarpin kynäilemä matkakertomus!

Keskiviikko

Tapahtuma alkoi kuorojen paraatilla läpi Calellan, kohti avajaistapahtumaa Pati de l’Ós –puistossa. Laulajat kulkivat pukeutuneena kuoroasuihin, kantaen lippuja ja instrumenttejaan. Discantus löysi tukijoukoistaan kantajan oman maansa viralliselle kansallislipulle.

44894407_10156757093792232_8418362863411789824_o

Kuva: Jarmo Vääriskoski

Avajaistapahtuma Pati  de l’Ós –puiston ohjelmassa oli festivaalin taiteellisen johtajan tervetuliaissanat ja kansainvälisten kuorojen esityksiä. Lisäksi tanssittiin perinteistä katalonialaista sardana-tanssia.

Lauloimme yhdessä Amigos para siempre –kertosäettä. Amigos para siempre oli vuoden 1992 Barcelonan kesäolympialaisten hymni. Laulussa solisti lauloi säkeistöt ja kertosäkeeseen yhtyivät kaikki kuorot.

Keskiviikkona Discantus kokoontui vielä harjoittelemaan torstain kilpailusarjaa varten.

Myöhään keskiviikkoiltana viimeisetkin kuorolaiset löysivät perille Calellan Volga-hotelliin.

Torstai

Discantuksen aamu alkoi Calellassa jo ennen auringonnousua klo 6:30. Oma joogaohjaajamme, kakkossopraano Marke yritti saada meihin liikettä uima-altaan äärellä pimeydessä. Jumpan, kaunistautumisen ja aamiaisen jälkeen aloitimme äänenavauksen hotellin baarissa. Kävimme vielä läpi kilpailusarjan kappaleet ja orientoiduimme jännittävää päivää varten.

Esiintymispaikalle Calellan Santa Maria i Sant Nicolau -kirkolle siirryttiin kävellen läpi heräilevän kauppakadun. Saimme harjoitella lavalla 10 minuuttia kolme tuntia ennen kilpailuvuoroamme. Odotellessamme kilpailuvuoroamme keskustelimme kaupungin toreilla ja turuilla musikaalihenkisesti laulellen, sillä aamu oli aikainen ja äänen piti pysyä auki. Osa kuorolaisista livahti kahville, jotkut paistattelivat päivää ja toiset hermoilivat sinkkisuihkeittensa kanssa vilustuttuaan ikävästi juuri ennen tätä tärkeää matkaa. Saimme kokoontua yhteen hetkeksi lämmittelemään ennen H-hetkeä viehättävään pieneen kappeliin, jonka akustiikka ja tunnelma virittivät laulumme parhaimmilleen.

Aikataulu jätätti ja parveilimme Calellan kirkon sivuovella odottaen sisäänkutsua A-yleissarjaan, jossa esiintyivät naiskuorot. Esiinnyimme vuorolla 1 laulaen kappaleet Spes, Ikävä omia maita, Suvetar sekä And I saw. Emme ehkä olleet aivan parhaimmillamme, mutta esiintyminen sujui hyvin. Tuomariston tyyli tuijottaa kiihkeästi nuotteja harkittujen koreografioittemme sijaan ja kopautella ääniraudalla päihinsä ei ollut omiaan vähentämään kuorolaisten jännitystä. Kaikilla sarjan lauluilla on merkitys, ja esiintyessä tuntui siltä, että tuomareille musiikin tekeminen ja tulkinta jäivät tärkeydessään nuotteihin kirjattujen dynamiikkojen ja intonaation varjoon.

Kilpalaulantamme jälkeen päivä oli edelleen nuori. Ohjelmassa oli kansanmusiikkisarja, jota Nina kävi kuuntelemassa. Kukin vietti vapaahetkensä omalla tavallaan. Joku pulahti mereen, toinen istui tavernassa kahvilla. Illan pimentyessä ja tunnelman virittäytyessä saimme kokea kilpailupaikallamme Santa Maria i Sant Nicolau -kirkossa kauniin kynttiläkonsertin, jossa esiintyi myös suomalainen lauluryhmä Hiljaa Ensemble. Moni discantuslainen ihastui latvialaiseen ylioppilaskuoroon sekä kalifornialaiseen sekakuoroon, jonka ikääntyneet mieslaulajat hurmasivat meidät koreografioillaan.

Perjantai

Aamu aukeni jälleen aikaisin, joskaan ei aivan yhtä varhain kuin edellisenä päivänä. Äänenavauksen ja ystävyyskonserttiohjelmiston harjoittelun jälkeen kävelimme kaupungintalon edustalle, Placa de l’ajuntamentille. Ystävyyskonsertissa huomiomme kiinnittivät kiinalaisen naiskuoron valkoiset esiintymisasut tiaroineen. Siitä olisi voinut napata itselleen asun ja astella se päällään kenenkään ihmettelemättä vihille tai Linnan juhliin. Esiinnyimme konsertissa viimeisinä laulaen Henri VIII:n iloisen “renkutuksen” Time with Good Company, saamelais-latinalaisen laulun Spes, karjalaisten evakkojen kaipuuta huokailevan laulun Ikävä omia maita, kevyttä musiikkia edustavan, monille muillekin tutun Good Night, Sweetheartin sekä loppuhuipennuksena bulgarialaisen kansanlaulun Svatban.

Hetken kuluttua seikkailimme Calellan kapeilla kujilla etsien seuraavaa harjoituspaikkaa. Olimme kävelleet lankkuja pitkin oletettuun harjoitustilaan viemäriremontin läpi vain huomataksemme, että olimme väärässä paikassa. Oikea harjoituspaikka, koominen pieni näyttämöauditorio, löytyi muutaman mutkan takaa ja soi mahdollisuuden kokea jälleen uuden akustisen lauluelämyksen.

Linja-auto kuljetti meidät iltapäivällä Barcelonaan, jossa toinen kilpailusarja laulettiin. Paikkana oli vaikuttava ja tunnelmallinen Basilica Santa Maria del Pi Barcelonan sydämessä. Sound check laulettiin jälleen useampaa tuntia ennen itse esiintymistä, ja kirkon akustiikka tuntui lähes täydelliseltä. Ennen lämmittelyä ja itse kilpailua saimme kuluttaa tunteja haluamallamme tavalla, kunhan olisimme ajoissa paikalla pitkissä kuoromekoissamme valmiina kilpaan.

44943335_10156756766172232_2768660674916646912_n

Kuva: Jarmo Vääriskoski

Sakraalisarjassa lauloimme kappaleet Jesus Christus Nostra Salus, Even when He is Silent sekä Ave Maris Stella. Oma tuntumme oli, että esitys sujui hyvin. Yleisö taputti meille raikuvasti ja viittoili positiivisesti kulkiessamme pois esityslavalta. Kuuntelimme ennen omaa vuoroamme ja sen jälkeen myös muita kuoroja ja havaitsimme, että taso oli erittäin korkea.

Lauantai

Kaatosade vangitsi Barcelonan seudun ja Calellan jo aamuyöstä. Sateen ropistessa ja veden vyöryessä kaduilla kävimme kuuntelemassa pop ja jazz -kilpailusarjan kuoroja Mozart-salissa. Vaikutuimme kollektiivisesti indonesialaisesta nuorisokuorosta. Lauantaina saimme viettää myös vapaa-aikaa ennen palkintoseremoniaa, mutta kolea sadesää ei houkutellut kuorolaisia ainakaan rantaelämään paria karaistunutta laulusiskoa lukuunottamatta.

Illan palkintoseremoniassa julkistettiin kuorojen tulokset. Discantus sijoittui naiskuorosarjassa parhaimmalle sijalle ja sakraalisarjassa yhdennelletoista sijalle. Kaikista kilpailukappaleistamme keskimäärin parhaat pisteet sai ensimmäisen sarjan laulu Ikävä omia maita. Vähiten pisteitä tienasimme yllätykseksemme sakraalisarjan laulusta Even when He is Silent. Naiskuoroksi Discantus sai erinomaiset pisteet 9/10 hopeadiplomeillaan. Olimme tulokseen aluksi hieman pettyneitä, kunnes havaitsimme, että tuomaristo taisi arvostaa sekakuoro-soundia yksinkertaisesti eniten. Tuomaristotuloksia tärkeämpänä antina pidimme kilpailumatkan tuomia laulullisia kokemuksia sekä yhteisöllisyyttä, joista saimme nauttia lokakuisessa Kataloniassa.

Lauantai-iltana osa kuorolaisista painui aikaisin pehkuihin, sillä kotimatka alkoi sunnuntaiaamuna jo kukonlaulun aikaan. Osa kuorolaisista nautiskeli vielä Katalonian antimista illan Ystävyyden juhlassa,  ”Fiesta de la Amistad”, jossa tarjoiltiin paellaa, sangriaa, laulua ja tanssia.

Matkakertomus: Suvi Skarp

Kuvat: Jarmo Vääriskoski

 

Kirjoittaja: Discantus-kuoro

Discantus on vuosaarelainen tavoitteellisesti harjoitteleva naiskuoro, joka on viimeisten vuosien aikana kehittynyt huomionarvoiseksi kuoroksi maamme naiskuorokentällä. Discantuksen ensimmäinen äänite "Säteitä" julkaistiin 2012 ja ensimmäinen joululevy "Tähtiä hangella" julkaistiin syksyllä 2017. Vuonna 2018 vietimme 40-vuotisjuhlavuotta, jota juhlistimme uudella levyllä, juhlavuoden konsertilla ja kilpamatkalla. Kuoro laulaa monipuolista ohjelmistoa nykysävellyksistä perinteisempään musiikkiin, kansanlauluista viihteellisempään musiikkiin, hengellistä musiikkia unohtamatta. Kuoro konsertoi aktiivisesti ja osallistuu erilaisiin kuorotapahtumiin ja - katselmuksiin. Kuorolla on myös runsaasti kilpailukokemusta: vuonna 2018 Canta al Marissa Discantus palkittiin hopeadiplomeilla, 2015 Discantus palkittiin kolmella hopealla Tampereen Sävelessä, kansainvälisessä kuorokatselmuksessa ja 2014 Discantus valittiin vuoden kellokaskuoroksi.

Kommentointi on suljettu.